Byrokraatit hiihtäjien kiusana

Haukivuorella on kaksi valaistua hiihtolatua. Toinen on kylän keskustassa, toinen Rantokankaalla Saksalanharjulla. Olen itse käyttänyt viimeksi mainittua yli kymmenen vuotta, kesällä lenkkeilyyn, talvella hiihtämiseen. Kun liityttiin Mikkeliin, määrättiin, että hiihtosuunta on muutettava. Nyt harjun parkkipaikalta lähtiessä on kilometri jyrkkää melko vaarallista mäkeä, takaisin tullessa pelkkää ylämäkeä. Aikaisemmin oli linjaus kahdeksikko, joka teki radasta miellyttävän, monipuolisen ja vähemmän hurjan. Oli jo viime talvena nähtävissä hiihtäjäkato, suurin syy oli kaatumisen pelko. Kaatumisia tapahtuikin.
Tänäänkin alkupään kaartuva jyrkkä mäki oli tosi vaarallinen, vaikka keli oli nihkeä. Toissasyksyisen mylläyksen jäljiltä on pohja jäänyt edelleen tasoittamatta, ja koska on vähän lunta, ei ole pystytty tekemään vielä edes latua. Talvet ovat nykyisin muutenkin olleet vähälumisia. Iso osa hiihtäjistä ei käyttänyt tätä latuosuutta ollenkaan.
Suurin osa myös tottuneista aktiivihiihtäjistä on sitä mieltä, että hiihtosuunta pitäisi palauttaa alkuperäiseksi. Useat ovat ottaneet liikuntatoimeen yhteyttä tämän takia. On sanottu, että virkamies ei voi ottaa riskiä, kun latu risteää. Tämä on sellaisessa paikassa, jossa on hyvä näkyvyys, eikä kukaan ole kuullut, että siinä olisi koskaan ollut ongelmia.
Ovatko pykälät Mikkelissä erilaisia kuin muinoin Haukivuorella? Onko järjenkäyttö kiellettyä? Kutsun virkamiehen hiihtämään kanssamme nuo eri linjaukset, jotta voi omin silmin vakuutuua siitä, mikä reitti on turvallisuuden kannalta paras.
On vahinko, jos jonninjoutavien pykälien takia jää hieno hiihtoharrastus. Laduthan on tehty sitä varten, että niitä käytetään.