Tapakasvatusta

Mikaelissa järjestettiin kaupungin neljäsluokkalaisille itsenäisyyspäivän juhlat. Tämä on mukava tapa herättää kiinnostusta historiaan ja yhteiskunnallisiin asioihin.

Jäi kuitenkin muutama asia askarruttamaan. Lehdestä katsoin kuvaa, jossa lapset nostelivat maljaansa (pommacia) ja mietin, miksi tämä tapa on tärkeä oppia tuossa iässä. Lisäksi heille opetettiin, että on tarpeen seisoskella jonossa, jotta pääsisi vihdoin kättelemään Tärkeää Johtajaa.

Kätteleminen ei ole välttämättä enää niin sujuva tapa, kuin aiemmin tai kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa jopa lapset kättelevät toisiaan tavatessaan bussissa. Ehkä sielläkään ei tämä ole niin yleistä enää, minunkin havaintoni perustuvat jo monien vuosien takaisiin kokemuksiin.

Yhtäkaikki, kättelemistä olisi ehkä parempi opetella tilanteissa, joita kohtaa useammin, harvaa kutsutaan Linnan juhliin. Olisi paljon tärkeämpää jonottelun sijasta opetalla, miten esitellä itsensä ja toiset puhumattakaan poskisuudelmasta.

Aikuisille pitäisi opettaa sellaista tapakasvatusta, että aina ei ole tarpeen nostella maljoja , vaan voi myös juhlia ilman alkoholia. Mehän olemme oppineet, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

En halua olla ilonpilaaja ja kyllä kuohuva minullekin maistuu. Tulee vain mietittyä noita asioita sitä taustaa vasten, että alkoholi on jo johtava kuolinsyy työikäisessä väestössä.



Kumpa osaisimme ylläpitää kohtuutta kaikissa toimissamme, kuten nautintoaineissa, työnteossa, tavaroitten hamstraamisessa, rahan ahnehtimisessa ym.



Tuosta itsenäisyysjuhlasta vielä, olihan siellä ollut paljon muutakin ohjelmaa, josta lapset olivat päässeet nauttimaan.



Jouluista löhöämistä vaan kaikille